Olen viime aikoina ollut taajaan Siskoni kanssa yhteyksissä, kiitos näiden nykyaikaisten kapineiden (tietokone - mese - FB etc). Olen pohtinut hänen kanssaan mm. sitä, miten omassa arkipäivässään voisi tehdä pieniä ekotekoja. Mene ja tiedä, liittyykö tämä ns. ekolgisen omatunnon herääminen jotenkin 3-kympin kriisiin tai sen jälkimaininkeihin, vai onko ilmastonmuutos-uutisointi saanut järjen äänen hereille... ;)

Vaikka olen vasta hiljan saanut ajokortin ja autonkin, pyrin silti pitämään autoilut minimissä. Työmatkat on olosuhteiden pakosta hoidettava autolla - julkisilla kulkuneuvoilla on liki mahdotonta ehtiä ajoissa työvuoroon, olkoonpa kyse sitten aamu- taikka iltavuorosta. Lisäksi linjuriautot eivät tietenkään kulje koulujen loma-aikoina työpaikkani suuntaan. Pyöräily olisi toki mahdollista kesäisin, matka on vielä ihan siedettävän rajoissa (n. 13 km suuntaansa), kimppakyyti vaatisi melkoista junailua. Tiedän, selityksiä, selityksiä... Mutta kunhan kevät jälleen koittaa, saa Vanha Rouwa (autoni siis, se on ehdottomasti nainen!) levätä ja Helkama hoitaa työmatkat osaltani :)

Omissa kulutustottumuksissani olisi sen sijaan kosolti kohentamisen varaa. Aion kurinalaistaa ostoskäyttäytymistäni: panostan kotimaisuuteen, laatuun ja kestävyyteen; ostan tuotteen vain jos tosiaan tarvitsen sitä. Aion myös kiinnittää kierrättämiseen aiempaa enemmän huomiota, en siis pelkästään kierrellä kirpputoreja, vaan miettiä, voisinko korjata käyttökelpoiseksi vaatteen tai kunnostaa huonekalun, joka minulla jo on. Korjauskelvottomat vaatteet ja liinavaatteet olen vienyt Äidilleni matonkuteiksi.

Mitä ruokapuoleen tulee, olen jo muutaman vuoden ajan suosinut lähiruokaa, tavallaan: mm. ostanut uskollisesti kotimaisia kasviksia/vihanneksia läpi vuoden, jos niitä vain suinkin on saatavilla, tai valinnut jonkin paikallisen leipomon leivän suurleipomon tuotteen asemesta. Ihan vain siksi, että kotimaiset kasvikset ensinnäkin ovat paljon paremman makuisia kuin espanjalaiset; ja paikallisten pienleipomoiden tuotteet tuovat tervetullutta vaihtelua tällaiselle leivän suurkuluttajalle. Toisekseen pistän mieluummin vähäiset roponi jonkin suomalaisen tuottajan tukemiseksi kuin espanjalaisen. Aion myös käyttää ruuat entistä tarkemmin (esim tilkasta eilistä jauhelihakastiketta saan täytteen lämpimään iltapalaleipään jne), ettei syömäkelpoista ruokaa menisi haaskuuseen (jäisi kaappiin happanemaan tms).

Kotona en pidä tarpeettomasti laitteita, kuten tv:tä / videoita / dvd:tä / stereoita, stand by -asennossa, vaan sammutan virran laitteessa olevasta katkaisijasta pitempien poissaolojen ajaksi... Alkuun tein tämän vain jos olin päivän-pari poissa kotoa, nykyään pidemmäksi poissaoloksi riittää ihan normaali työpäivä.

Olen myös järjestelmällisesti siirtynyt energiansäästölamppuihin, sitä mukaa kun vanhat hehkulamput kärähtävät.  Nyt Siskoni mainitsi, että led-polttimot ovat vielä parempi vaihtoehto, ja niitä alkaa jo saada "tavallisella" kannalla, eikä pelkästään "erikoiskannalla", joka ei ole soveltunut yhteenkään valaisimeen huushollissani.

Taloyhtiössämme on omat roskikset vain biojätteelle, kuivajätteelle ja papereille. Kerään vanhentuneet lääkkeet erikseen ja vien ne apteekkiin hävitettäväksi, samoin jemmaan pieneen pussiin käytetyt paristot, jotka sitten jollakin kauppareissulla nakkaan niille tarkoitettuun keräyspisteeseen.

Varmasti vielä jäi jotain arkipäiväistä pikkuasiaa uupumaan, mutta onhan se alku tämäkin. Näiden käytäntöjen toteuttaminen ja jatkaminen vaatii ennen kaikkea selkärankaa. Tiedän, etteivät nämä sentään maailmaa pelasta, mutta olenpahan yrittänyt kantaa korteni kekoon.