Tämä päivä on sujunut eläinten tahtiin, itse asiassa siihen tahtiin marssiminen alkoi jo eilen illalla, jos ihan tarkkoja ollaan.

Kävin illansuussa Miehen kanssa kaupassa, reissuun meni noin tunti. Sillä välin olin joutunut Käsilaukkutarkastajan syyniin, tarkastus tuli täysin yllättäen ja pyytämättä - ihan kuin se kuuluisa faksikin Jäätteenmäelle. ;) Miehen koira Sambakone nimittäin oli ratsannut Marimekko-kassini, joka oli jäänyt Sambakoneen ulottuville. Ja tottahan toki laukusta löytyi syötäväksi kelpaavaa, joskaan ei koiralle sopivaa, herkkua = suklaata (sivumennen sanoen Sambakone ei todellakaan ole turhan tarkka ruuan suhteen, anything goes). Käsilaukkutarkastaja oli tehnyt aistinvaraisen tutkimuksen, vieläpä hyvällä omatunnolla. Tai tiedä häntä siitä omatunnosta, sillä Sambakone oli kyllä niin nolona, kun tulimme kotiin.

Luonnollisesti sekä minulla että Miehellä meinasi jättää pumppu-parka pari lyöntiä väliin, kun suklaa tosiaan on mitä epäsopivinta koiran elimistölle. Herkuttelun aiheuttamat oireet vaikuttivat kuitenkin lieviltä, janoinenhan tuo peijooni oli kuin mikä, ja hiukan suklaa sekoitti myös vatsaa, mutta Sambakone ei ollut väsynyt tai muutenkaan heikkovointisen oloinen. Saamiemme ohjeiden mukaan syötimme Sambakoneeseen aktiivihiiltä ja illalla lenkitimme Sambakonetta pariinkin otteeseen ennen kuin itse vetäydyimme yöpuulle, ettei ennen aamunkoittoa pääsisi tapahtumaan vahinkoa sisälle.

Valitettavasti niin kuitenkin pääsi käymään aamuyöstä. Sambakone yritti herätellä meitä n. klo 4, Mies oli  umpisessa unessa, joten minä nousin. Ja kun minä joudun nousemaan ylös ennen heräämistä, on toimintakin sen mukaista. Etsin unipäissäni verkkareita, housuja, ihan mitä tahansa - enhän nyt sentään virttyneessä Nanson yöpaidassa voinut lähteä aamuhämärissä juoksemaan meidän kylän raitille edes koiran kanssa - mutta en ehtinyt edes kiskoa niitä päälleni, kun hätä yllätti Sambakoneen. Ja olihan ne sotkut vielä siivottava ennen kuin saatoin kömpiä takaisin petiin!

Aamulla, siis hiukan myöhemmin aamulla, Sambakone oli kuitenkin oma itsensä. Selvisimme sentään säikähdyksellä tästä onnettomasta tapahtumasta! Olen silti ulkoillut Sambakoneen kanssa normaalia tiiviimpään tahtiin, olenpahan itsekin saanut raitista ilmaa ja liikuntaa reippaan kävelyn muodossa. Ja mikäpä sitä ulkoillessa, kun kerrankin sattui leppeän lämmin syyspäivä!

Myös Neiti Söpö kantoi kortensa kekoon heti aamusta. Neiti Söpö tapansa mukaisesti maata röhnötti vesikupin äärellä, kun yhtäkkiä päättikin näyttää meille, kuinka nopeasti kissaraketti kiihtyy nollasta sataan ja otti kauheat ravit keittiön ovelta olohuoneeseen. Siinä rytäkässä kiepsahti kolinalla nurin-niskoin vesikuppi, johon olin juuri vaihtanut tuoretta vettä (varmaan n. reilut puoli litraa). Very nice! Voihan toki olla, että tuo episodi oli vain kissamainen huomautus, että olisi korkea aika pestä lattiat... ;)

Onneksi näin illan tullen on tuo eläimellinen meno jo rauhoittunut, sekä Neiti Söpö että Sambakone lepäilevät kumpikin omilla mielipaikoillaan, ja minä voin keskittyä lempipuuhaani eli puikkojen kilisyttelyyn tv:n katselun lomassa.