Eilinen päivä sujuikin täysin odottamattomalla tavalla. Nimittäin Myy (hänkin on lomalla tällä viikolla) tekstasi minulle ja kyseli, olisinko innokas lähtemään hänen ja koirien kanssa metsään, suppilovahverojahtiin. Tottahan toki!!

Niinpä sonnustauduin Gore-Tex tamineisiini (takki, housut ja kengät), vaikka päivä olikin kirpeän aurinkoinen eikä vesisateen uhka ollut kovinkaan todennäköinen. Nappasin vielä reppuun Miehen ostaman anti-hirvikärpästakin (metsänvihreä verkkotakki, jossa on koko pään peittävä huppu) ennen kuin suuntasin toiselle puolelle kaupunkia, missä Myy asuu.

Niin, ja tietenkin pari muovikassia, ihan pieniä vain, jos vaikka sattuisimme jotakin saalista saamaan. Ja ihan vain pari kassia... Sillä venäjän iltaopinnoissani minulla oli lukuläksynä artikkeli venäläisten intohimosta marjastukseen ja sienestykseen. He kutsuvat sienestämistä "hiljaiseksi metsästykseksi"... ja sieneen ei pidä mennä useiden suurien korien / vasujen kera, sillä se säikäyttää sienet. :)

Myyn takuuvarmaa suppilovahveroapaja ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, vaikka alku vaikuttikin nihkeältä. Täytyy sanoa, että Luontoäiti on suppilovahveroidenkin puolella. Ruskehtavat lehdet, kaarnan palaset ym harhauttavat kätevästi silmää luulemaan, että tuolla mättäällä on suppilovahveroiden rypäs... Vaan ei. Kun silmä viimein harjaantui huomaamaan sienet kuivuneiden lehtien peittämien sammalikkojen, kantojen ym lomasta, suppiloita olikin metsä pullollaan!

Saaliiksemme tuli muovikassillinen (sellainen normaali kaupan muovikassi) suppiksia - 1,5 tunnissa!! Myy oli varsinainen haukka bongaamaan suppiksia, ja sanaton työnjakomme menikin niin, että Myy bongasi ja poimi, minä putsasin suppikset pikaisesti enimmistä roskista ennen sujauttamista pussiin.

PA070093-1.jpg

Täytyy sanoa, että anti-hirvikärpästakki ei toiminut kuin unelma. Se oli ensinnäkin hiukan liian suuri. Toisekseen verkko hiukan haittasi näkyvyyttä. Ja kolmannekseen, vetoketju pitää avata ja koko pää paljastaa, mikäli meinaa esim. juoda. Mutta se piti hirvikärpäset loitolla. Muutama rapsahti aivan vasten kasvoja verkkoon... mutta ähäkutti, eivätpä vain päässeet ryömimään iholle iljettävillä pikkukintuillaan!

Myyllä on pistämätön konsti hirvikärpästen torjuntaan (ainakin pään osalta): moottoripyöräkypärän alle laitettava trikoinen kypärämyssy. Se menee tarkasti pään mukaisesti ja siinä on kauluriakin sen verran, että kauluriosa pysyy varmasti takin sisällä.

Vaikka lähdimme jo loppuiltapäivästä liikkeelle, olin vasta iltamyöhällä kotona, sillä jäin vielä hetkeksi Myyn luokse kahvittelemaan... Ja kävimme vieläpä pikkuisella iltalenkillä hänen tyttärensä kanssa. Joten eilisen päivän saldo on vahvasti plussan puolella: runsaasti reippailua & raitista ilmaa sekä aimoannos säilöttävää talven varalle!