Kollegallani TiTulla on mitä ilmeisimmin järjettömän satoisa omenatarha. Tai sitten on menoillaan järjettömän hyvä omena-vuosi. Tai molempia. TiTu nimittäin kyseli minulta tänään töissä, huolisinko jälleen omenoita... Tottahan toki!! Tarjolla oli isompi pussi ja pienempi pussi, ja sen paremmin näkemättä pusseja totesin, että kumpi tahansa kelpaa. Yllätys oli melkoinen, kun viimein näin tämän ns. pussin - jota voisi kai mieluummin kutsua säkiksi, sillä se ei ole tavallinen "kaupan muovikassi", vaan se reilumman kokoinen jättikassi!

No, jos omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niin mitä luultavimmin minä pysyn erittäin terveenä erittäin pitkään!! =)

Lähipäivät siis vierähtänevät omenateatterin parissa, jotta saan nuo punaposket muodossa taikka toisessa talteen talven varalle. Osan ajattelin survaista "raakasoseeksi" maustettuna hyppysellisellä sokeria ja pakastaa soseen pienissä annoksissa, jotka on sitten helppo & nopea sulattaa vaikkapa puuron joukkoon... Ja ehkäpä juhlistan ensiviikolla alkavaa syyslomaani omenapiirakalla, sikäli kun uunin raakkini suostuu sellaisen paistamaan kuorruttamatta sitä  karsinogeeneillä - leipurissa ei oikeasti ole vika, vaan vanhassa uunissani, jossa leivonnaisten pinta saattaa ruskistua hyvinkin rivakkaan, mutta sisus/pohja jäädä hiukan raa'aksi. Mutta nyt tuumasta toimeen ja omenoiden kimppuun!